”Kunnon kansalaiselle poliisin pitäisi olla ystävä”:ammatilliset ihanteet ja identiteetit Suomen Poliisilehdessä vuosina 1921–1938

Tiivistelmä. Tutkielmassani tarkastelen poliisialan ammatillisten ihanteiden ja identiteettien luomista Suomen Poliisilehdessä, maamme ensimmäisessä poliisiammattilehdessä. Tutkimusajankohdallani vuosina 1921–1938 näkemykset ihanteellisesta poliisityöstä, alalla vaadituista ominaisuuksista sekä työlle annetuista merkityksistä olivat lehdessä tiiviisti puhututtaneita keskustelunaiheita. Lähdeaineistoni avulla pyrin pääsemään erityisesti poliisien oman ajattelun ja ammatillisten merkityksenantojen äärelle. Pyrin selvittämään, millä tavoin historialliset olosuhteet vaikuttivat alan ihanne- ja identiteettikäsitysten muotoutumiseen ja sitä, minkälaiselle arvo- ja aatepohjalle käsitykset rakentuivat. Osana tutkimustehtävääni pyrin myös tarkastelemaan poliisien asemoitumista valtion toimeenpanijan sekä aktiivisen ammatillisen toimijan roolien välillä. Keskeisimmät tutkimusmenetelmäni ovat historiallinen sisällönanalyysi sekä diskurssianalyysi. Poliisilehden kirjoituksissa luodut poliisi-identiteetit kietoutuivat lain valvojan, yhteiskunnan säilyttäjän sekä kansan ja valtion palvelijan merkityksiin. Käsitykset poliisin tehtävästä liittyivät merkittävästi yhteiskunnan jatkuvuuden turvaamiseen sekä rikollisuuden vastaiseen taisteluun. Järjestyshäiriöiden ennaltaehkäisyä ja pyrkimystä turvallisuuden säilyttämiseen pidettiin keskeisinä alaa ohjanneina periaatteina. Tutkimusajankohtani runsas rikollisuus, poliittinen kahtiajakautuneisuus sekä järjestysviranomaisiin epäluottava ilmapiiri herättivät myös runsaasti keskustelua lehdessä ja vaikuttivat nähdäkseni keskeisellä tavalla myös poliisialan ihanteista käytyihin keskusteluihin. Huonoina koettujen yleisösuhteiden parantamiseksi Poliisilehden kirjoituksissa alettiin korostaa suostumukseen perustuvaa hallinnointitapaa, siviilimäisen ja kohteliaan poliisiolemuksen ihanteellisuutta sekä painottaa poliisin luonnetta kansan palvelijana. Kokemus alan arvostuksen puutteesta saattoi myös edistää poliisikunnan omia pohdintoja ammatillisesta merkityksestään ja arvostaan. Historiallisilla olosuhteilla oli näin ollen merkittävää vaikutusta alan ammattieettiseen keskusteluun ja myös työn käytännön suorittamiseen. Havaintojeni pohjalta väitän, että poliisikunnassa omaksuttiin sekä toimeenpanijan että toimijan rooleja. Suomen Poliisilehdestä muotoutui erityisesti poliisipäällystön keskeinen äänenkannattaja, minkä lisäksi lehdellä voidaan nähdä olleen ammatillisen yhteisöllisyyden herättämiseen ja ammattitason kohottamiseen tähtääviä tehtäviä. Oma ammattilehti oli keskeinen alusta alaa koskevan keskustelun käymiselle ja siihen liittyneiden pyrkimysten esittämiselle